Moi, minä olen Peppiina💗
Olen rohkean elinvoimaisen omannäköisen elämän lähettiläs. Uskon sinuun ja unelmiisi. Uskon siihen, että sinulle on olemassa ihan uniikki omanlainen elämä joka on tarkoitettu elettäväksesi isolla E:llä, elinvoimaisena.
Tiedän, että maailmaan jää tyhjä aukko jos et ole se kuka olet ja jos et elä täysillä sitä elämää mitä sydämesi oikeasti haluaa. Tiedän, että sinulla on omanlaisia lahjoja ja kykyjä joita maailma tarvitsee. Tiedän, että elinvoimaisena sinusta on vaikka mihin.
Haluan rohkaista sinua löytämään omat lahjasi ja potentiaalisi ja mikä tärkeintä, ottamaan ne käyttöön elinvoimaisena. Intohimoni on auttaa sinua löytämään oma potentiaalisi ja elämään elinvoimaista omannäköistä elämää.Â
Moi, minä olen Peppiina💗
Olen rohkean elinvoimaisen omannäköisen elämän lähettiläs. Uskon sinuun ja unelmiisi. Uskon siihen, että sinulle on olemassa ihan uniikki omanlainen elämä joka on tarkoitettu elettäväksesi isolla E:llä, elinvoimaisena.
Tiedän, että maailmaan jää tyhjä aukko jos et ole se kuka olet ja jos et elä täysillä sitä elämää mitä sydämesi oikeasti haluaa. Tiedän, että sinulla on omanlaisia lahjoja ja kykyjä joita maailma tarvitsee. Tiedän, että elinvoimaisena sinusta on vaikka mihin.
Haluan rohkaista sinua löytämään omat lahjasi ja potentiaalisi ja mikä tärkeintä, ottamaan ne käyttöön elinvoimaisena. Intohimoni on auttaa sinua löytämään oma potentiaalisi ja elämään elinvoimaista omannäköistä elämää.Â
Tutustutaan lisää? Näitä juttuja rakastan...
Rakastan auringonnousuja ja laskuja.
Erityisesti rakastan sitä kun näen auringon nousevan ulapalta tai laskevan sinne. En tiedä mitään parempaa kuin istua hiekalla ja katsoa kun pallo nousee tai laskee ja meri piirtyy pastellinsävyiseen taivaaseen. En saa siitä tarpeekseni. Ja joka kerta se saa minut yhtä fiiliksiin. Teen sitä mahdollisimman usein ja unelmani on nähdä upeita auringonnousuja ja laskuja mahdollisimman monissa kauniissa maailman paikoissa. Laitan kellon soimaan jos aurinko nousee niin aikaisin, etten luontaisesti ole sitä ennen hereillä ja olen joutunut ostamaan puhelimen isoimmalla mahdollisella muistilla, koska auringonlaskukuvat ja videot täyttävät sen. Auringonnousut  ja laskut tekevät minut onnelliseksi ja saan niitä voimaa. Ajattelen, että jokainen auringonnousu ja sen myötä alkava uusi päivä on aina uusi alku ja uusi mahdollisuus. Ja kun aurinko laskee, se muistuttaa minua siitä, että elämä on niin kaunista ja arvokasta, mutta ei ikuista. Se pysäyttää ajan kuluun, elämän alkuun ja loppuun. Siihen, että muistaa elää nyt. Ilman aurinkoa, ei ole elämää. Ja jokainen auringonnousu voi olla uusi alku ihan uudenlaiselle elämälle jos päätät niin.
Rakastan yksisarvisia. Ja uskon niihin.
Yksisarvinen on minulle tärkeä voimaeläin. Se symboloi minulle sitä, kuinka toteuttaakseen unelmiaan, toteuttaakseen asioita, joita monet pitävät mahdottomana, on uskallettava uskoa siihen, mitä ei vielä näe. On uskallettava uskoa mahdottomaan tehdäkseen sen mahdolliseksi. Suurin osa ei usko yksisarvisiin koska ei ole nähnyt niitä. Mutta minä uskon. Haluan kulkea omaan suuntaani ja elää omalla laillani, vaikka se herättääkin usein ihmetystä maailmassa ympärilläni, niin kuin yksisarvinen herättäisi ihmetystä hevosten keskellä. Siitä on kyse unelmien toteuttamisessa ja siinä, että luo rohkeasti omannäköisen elämässä. Rakastan sitä, kun saan aina välillä kuvia yksisarvisista mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kun olen tullut kuvan lähettäjän mieleen siitä. Toivon, että samalla tuon mieleen myös unelmat ja sen että mahdollisuuksia on olemassa, kun uskaltaa.
Rakastan leipää.
Jos leipä olisi terveellistä ja antaisi elinvoimaisen elämän, eläisin vain sillä. Okei, laittaisin välillä toki erilaisia täytteitä, mutta söisin kaiken leivän päällä ja usein en laittaisi siihen yhtään mitään muuta kuin voita. Jos pitäisi valita vain yksi juttu mitä söisin loppuelämän ja ei tarvitsisi miettiä sen ravintoarvoja vaan ainoastaan sitä, että rakastaisin sitä niin paljon että en kyllästyisi siihen ja olisin fiiliksissä joka kerta sitä syödessäni, valitsisin leivän. Juureen leivottu kovakuorinen mutta pehmeä sisältä, päälle voita tai dipattuna oliiviöljyyn ja suolaan. Jep, that´s me. Ystäväni on jopa antanut minulle joskus lempinimen: ”leipämuija”. Paras leipä maailmassa on Kirsi Järvisen leipoma hirssisämpylä. Jos haluat tehdä minut onnelliseksi, tuot tullessasi jonkun aivan ihanan tuoreen luontaisesti gluteenittoman leivän. Voit olla varma, että ilahdun isosti.
Rakastan aamujuomahetkiäni.
Rakastan aamujuomahetkiäni. Olen aloittanut aamuni jo 11 vuotta oranssilla vitamiinijuomalla, jonka sekoitan jauheesta veteen. Jos olen yksin, käytän hetken itsekseni unelmoimiseen. Jos olen Petterin kanssa, niin kuin olen suurimman osan aamuistani, on aamujuomahetki meidän keskusteluaikaa. Se on pitkä yhteinen hetki ja yksi lempirutiineistani. Puhumme elämästä ja unelmista. Aamujuoma antaa isosti energiaa päivään, rakastan sen makua ja siitä on tullut minulle yksi tärkeimmistä hyvinvointirutiineistani, mutta sen ympärillä oleva rutiini tekee siitä vielä merkityksellisemmän. En voisi kuvitella aamujani ilman sitä. Odotan aamuissa eniten aamujuomahetkeä. Se on paras aloitus päivään minkä tiedän. Asuntoautossamme on isoin varastotila aamujuomaa varten, jotta se ei varmasti lopu kesken. Jos aurinko nousee tosi aikaisin, on herättävä vielä aikaisemmin, että ehtii ennen sen ihastelua juoda rauhassa aamujuoman. Jep, joskus se on tosi aikaisin.
Rakastan kukkia.
Lempileikkokukkiani ovat pionit, hortensiat ja jäätelötulppaanit. Ja kaikki leikkokukat vaaleanpunaisen eri sävyissä. Mutta luonnonkukissa rakastan ihan kaikkia kukkia ja ihan kaikki sävyt saavat sydämeni sädehtimään. Rakastan luonnonkukkia. Rakastan kävellä luonnossa ja ihmetellä luonnonkukkien ihmeellisyyttä. Kukkaniitty missä on kaikenlaisia kukkia monissa eri sävyissä? Ahh. Kun katsoo kukkaa läheltä, todella huomaa elämän ja maailman ihmeen. Miten voi olla mahdollista, että ihan pienikin yksittäinen kukka voi olla niin täydellinen ja kaunis ja omalla uniikilla tavallaan symmetrinen? Ihmettelen kukkia usein. Ja haistelen niitä. Pysähdyn kävellessäni ihmettelemään ja haistelemaan kukkia. Ja kuvaamaan niitä. Heh, tämä on myös toinen syy siihen, miksi puhelimestani loppuu tallennustila. Kukat pysäyttävät minut elämän ihmeen ääreen. Ja kukat muistuttavat myös siitä, että kaikelle on aikansa. Kukat eivät kuki aina, niin ei kukaan meistäkään. Ja niin sen kuuluu mennäkin. Välillä on aika kuihtua ja mennä multaan lepäämään kunnes taas versoaa uudeksi.
Rakastan aamukahvihetkiäni.
En juo kahvia piristyäkseni, vaan maun ja tunnelman takia. Rakastan sitä kun voin siemailla hyvää kahvia ihanasta kupista ja nauttia tunnelmasta. Rakastan eniten aamukahvihetkiä itsekseni unelmoiden, mutta myös aamukahvi kävelyn päätteeksi rantakahvilassa auringon lämmittäessä ihanasti kasvoja on parasta mitä tiedän. Kahvin maku ja laatu on minulle tärkeää tunnelman lisäksi. Kahvissa todella kannattaa panostaa laatuun. Silloin se on myös terveystuote. Rakastan eniten valmistaa kahvini kaasuhellalla vaaleanpunaisen ja keltaisen sävyisellä mutteripannullani. Kahvin valmistuskin on ihana hetki, se kun odottaa kahvin alkavan porisemaan. Kahvi ei ole vain kahvia, se on parhaimmillaan merkityksellinen hetkeen pysäyttävä aistielämys ja jokapäiväinen ihana hetki itsensä kanssa tai hyvässä seurassa.
Rakastan suppailua.Â
Rakastan lipua suppilaudalla tyynessä vedessä omissa ajatuksissani. Suppilautailu on minulle meditaatiota, rentouttavaa ja palauttavaa, mielen melua hiljentävää. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani on, kun kesällä mökillä lähdin suppilautaretkelle varhain aamulla kun oli ihan tyyntä ja tunnin verran suppailtuani menin pienen tunnelin läpi. Tunsin itseni pocahontakseksi kun tyynen sään aikaansaama melomisen liplatuksen ääni kaikui tunnelissa. Se ääni oli niin rentouttava. Ja sitten… tunnelin jälkeen tulin vesiaueelle, joka oli kaislojen molemmin puolin reunustama. Vesi oli aivan peilityyni. Poutapilvet ja aurinko heijastuivat veden peilityyneen pintaan ja oli kuin taivas olisi ollut yläpuolellani ja alapuolellani. Ihan kuin olisin lipunut suppilaudalla taivaassa, pilvien päällä. Se oli ihmeellinen hetki ja kokemus.
Rakastan simpukoita. Ja kiviä. Ja hiekkaa varpaiden välissä.
Rakastan kävellä paljain varpain hiekalla. Rakastan sitä, miten hiekka hieroo jalkapohjia ja miten ihmeellisiä kiviä ja simpukoita rannalta voi löytää ja ihailla. Saatan lähteä kävelylle hiekalle ja yhtäkkiä istua ihmettelemässä kiviä ja simpukoita ja aika katoaa. Maailma on täynnä ihmeitä. Simpukoita katsellessa voi vaan ihmetellä sitä miten voi olla mahdollista, että on olemassa niin täydellisen symmetrisiä luomuksia eri väreissä. Joskus simpukan toinen puoli kimaltaa kuin se olisi pinnoitettu helmiäisellä. Istun hiekalla ja otan simpukoita ja kiviä käsiini ja ihailen niitä. Nekin pysäyttävät minut elämän ihmeeseen.
Rakastan positiivisuutta ja positiivisia ihmisiä
Olen se, joka aina valitsee nähdä hyvän ja myönteisen, kaikessa. Uskon siihen, että paskatkin asiat tulevat polullemme syystä, lannoitteeksi entistä paremmalle. Ei, se ei aina todellakaan ole helppoa, mutta olen oppinut että kun valitsee uskoa niin, niin tapahtuu. Uskon siihen, että menemme rikki korjaantuaksemme entistä paremmiksi versioiksi itsestämme. Uskon siihen, että keskittymällä hyvään, sitä tulee lisää. Uskon siihen, että keskittymällä mahdollisuuksiin ja ratkaisuihin, niitä löytää. Tiedän, että kulkemalla sydän auki hyvälle ja ihmeille, niitä tupsahtaa omalle polulle. Tiedän, että se mitä itse annat maailmaan, on sitä, mikä tulee sinulle takaisin. Tiedän, että hyvä lisää hyvää. Ja sitä haluan tässä maailmassa tehdä. Haluan olla roolimalli siitä, että hyvä lisää hyvää. Haluan omalla olemisellani täällä pallolla tehdä maailmasta valoisamman olemalla valo ja näyttämällä miten oman toiminnan kautta valoa voi omassa ja muiden elämässä lisätä. Mielestäni olemme täällä toisiamme varten. Valoina, joiden avulla voi löytää omalle polulleen. Valoina, joiden avulla voi nähdä taas hyvän. Valopilkkuina, joiden avulla voi löytää oman valonsa sen hukattuaan.
Rakastan koiria
Olen se, joka aina pysähtyy rapsuttamaan koiria ja joka voisi istua katselemassa koirien leikkiä ja hukata ajantajun. Olen se, joka juhlissa viettää aikaa koiran kanssa sitä rapsutellen. Olen se, joka tykkää koirista enemmän kuin ihmisistä. Olen sitä mieltä, että koirat ovat enkeleitä maan päällä karvaisessa asussa ja niiden tarkoitus on opettaa meille paljon elämästä. Siitä, miten elää hetkessä. Siitä, miten suhtautua ennakkoluulottomasti ja uskoa mahdollisuuksiin, iloita ja leikkiä aina kun mahdollista ja rakastaa. Minulla on monia ihania karvaisia ystäviä joita olen saanu seikkailuideni varrella mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ja minne ikinä menenkin, saan yleensä aina uuden karvaisen kaverin. Tässä kuvassa on tämän hetken ihan paras karvakamuni Sepe, jonka tapasin kun kirjoitin kirjaani Ranskan vuoristossa. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja käyn hoitamassa Sepeä säännöllisesti. Oma maailman rakkain karvainen ystäväni, Eetu, kuoli muutamia vuosia sitten ja surutyö on edelleen kesken. Eetu tulee aina olemaan sydämessäni. Pikkuhiljaa olen pääsemässä siihen tilanteeseen, että voisin antaa sydämeeni tilaa myös uudelle omalle koiralle. Unelma on syntynyt, katsotaan milloin se tapahtuu.Â
Tutustutaan lisää? Näitä juttuja rakastan...
Rakastan auringonnousuja ja laskuja.
Erityisesti rakastan sitä kun näen auringon nousevan ulapalta tai laskevan sinne. En tiedä mitään parempaa kuin istua hiekalla ja katsoa kun pallo nousee tai laskee ja meri piirtyy pastellinsävyiseen taivaaseen. En saa siitä tarpeekseni. Ja joka kerta se saa minut yhtä fiiliksiin. Teen sitä mahdollisimman usein ja unelmani on nähdä upeita auringonnousuja ja laskuja mahdollisimman monissa kauniissa maailman paikoissa. Laitan kellon soimaan jos aurinko nousee niin aikaisin, etten luontaisesti ole sitä ennen hereillä ja olen joutunut ostamaan puhelimen isoimmalla mahdollisella muistilla, koska auringonlaskukuvat ja videot täyttävät sen. Auringonnousut  ja laskut tekevät minut onnelliseksi ja saan niitä voimaa. Ajattelen, että jokainen auringonnousu ja sen myötä alkava uusi päivä on aina uusi alku ja uusi mahdollisuus. Ja kun aurinko laskee, se muistuttaa minua siitä, että elämä on niin kaunista ja arvokasta, mutta ei ikuista. Se pysäyttää ajan kuluun, elämän alkuun ja loppuun. Siihen, että muistaa elää nyt. Ilman aurinkoa, ei ole elämää. Ja jokainen auringonnousu voi olla uusi alku ihan uudenlaiselle elämälle jos päätät niin.
Rakastan leipää.
Jos leipä olisi terveellistä ja antaisi elinvoimaisen elämän, eläisin vain sillä. Okei, laittaisin välillä toki erilaisia täytteitä, mutta söisin kaiken leivän päällä ja usein en laittaisi siihen yhtään mitään muuta kuin voita. Jos pitäisi valita vain yksi juttu mitä söisin loppuelämän ja ei tarvitsisi miettiä sen ravintoarvoja vaan ainoastaan sitä, että rakastaisin sitä niin paljon että en kyllästyisi siihen ja olisin fiiliksissä joka kerta sitä syödessäni, valitsisin leivän. Juureen leivottu kovakuorinen mutta pehmeä sisältä, päälle voita tai dipattuna oliiviöljyyn ja suolaan. Jep, that´s me. Ystäväni on jopa antanut minulle joskus lempinimen: ”leipämuija”. Paras leipä maailmassa on Kirsi Järvisen leipoma hirssisämpylä. Jos haluat tehdä minut onnelliseksi, tuot tullessasi jonkun aivan ihanan tuoreen luontaisesti gluteenittoman leivän. Voit olla varma, että ilahdun isosti.
Rakastan kukkia.
Lempileikkokukkiani ovat pionit, hortensiat ja jäätelötulppaanit. Ja kaikki leikkokukat vaaleanpunaisen eri sävyissä. Mutta luonnonkukissa rakastan ihan kaikkia kukkia ja ihan kaikki sävyt saavat sydämeni sädehtimään. Rakastan luonnonkukkia. Rakastan kävellä luonnossa ja ihmetellä luonnonkukkien ihmeellisyyttä. Kukkaniitty missä on kaikenlaisia kukkia monissa eri sävyissä? Ahh. Kun katsoo kukkaa läheltä, todella huomaa elämän ja maailman ihmeen. Miten voi olla mahdollista, että ihan pienikin yksittäinen kukka voi olla niin täydellinen ja kaunis ja omalla uniikilla tavallaan symmetrinen? Ihmettelen kukkia usein. Ja haistelen niitä. Pysähdyn kävellessäni ihmettelemään ja haistelemaan kukkia. Ja kuvaamaan niitä. Heh, tämä on myös toinen syy siihen, miksi puhelimestani loppuu tallennustila. Kukat pysäyttävät minut elämän ihmeen ääreen. Ja kukat muistuttavat myös siitä, että kaikelle on aikansa. Kukat eivät kuki aina, niin ei kukaan meistäkään. Ja niin sen kuuluu mennäkin. Välillä on aika kuihtua ja mennä multaan lepäämään kunnes taas versoaa uudeksi.
Rakastan aamukahvihetkiä.
En juo kahvia piristyäkseni, vaan maun ja tunnelman takia. Rakastan sitä kun voin siemailla hyvää kahvia ihanasta kupista ja nauttia tunnelmasta. Rakastan eniten aamukahvihetkiä itsekseni unelmoiden, mutta myös aamukahvi kävelyn päätteeksi rantakahvilassa auringon lämmittäessä ihanasti kasvoja on parasta mitä tiedän. Kahvin maku ja laatu on minulle tärkeää tunnelman lisäksi. Kahvissa todella kannattaa panostaa laatuun. Silloin se on myös terveystuote. Rakastan eniten valmistaa kahvini kaasuhellalla vaaleanpunaisen ja keltaisen sävyisellä mutteripannullani. Kahvin valmistuskin on ihana hetki, se kun odottaa kahvin alkavan porisemaan. Kahvi ei ole vain kahvia, se on parhaimmillaan merkityksellinen hetkeen pysäyttävä aistielämys ja jokapäiväinen ihana hetki itsensä kanssa tai hyvässä seurassa.
Rakastan suppailua. Tyynessä vedessä.
Rakastan lipua suppilaudalla tyynessä vedessä omissa ajatuksissani. Suppilautailu on minulle meditaatiota, rentouttavaa ja palauttavaa, mielen melua hiljentävää. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani on, kun kesällä mökillä lähdin suppilautaretkelle varhain aamulla kun oli ihan tyyntä ja tunnin verran suppailtuani menin pienen tunnelin läpi. Tunsin itseni pocahontakseksi kun tyynen sään aikaansaama melomisen liplatuksen ääni kaikui tunnelissa. Se ääni oli niin rentouttava. Ja sitten… tunnelin jälkeen tulin vesiaueelle, joka oli kaislojen molemmin puolin reunustama. Vesi oli aivan peilityyni. Poutapilvet ja aurinko heijastuivat veden peilityyneen pintaan ja oli kuin taivas olisi ollut yläpuolellani ja alapuolellani. Ihan kuin olisin lipunut suppilaudalla taivaassa, pilvien päällä. Se oli ihmeellinen hetki ja kokemus.
Rakastan aamujuomahetkiä.
Rakastan aamujuomahetkiäni. Olen aloittanut aamuni jo 11 vuotta oranssilla vitamiinijuomalla, jonka sekoitan jauheesta veteen. Jos olen yksin, käytän hetken itsekseni unelmoimiseen. Jos olen Petterin kanssa, niin kuin olen suurimman osan aamuistani, on aamujuomahetki meidän keskusteluaikaa. Se on pitkä yhteinen hetki ja yksi lempirutiineistani. Puhumme elämästä ja unelmista. Aamujuoma antaa isosti energiaa päivään, rakastan sen makua ja siitä on tullut minulle yksi tärkeimmistä hyvinvointirutiineistani, mutta sen ympärillä oleva rutiini tekee siitä vielä merkityksellisemmän. En voisi kuvitella aamujani ilman sitä. Odotan aamuissa eniten aamujuomahetkeä. Se on paras aloitus päivään minkä tiedän. Asuntoautossamme on isoin varastotila aamujuomaa varten, jotta se ei varmasti lopu kesken. Jos aurinko nousee tosi aikaisin, on herättävä vielä aikaisemmin, että ehtii ennen sen ihastelua juoda rauhassa aamujuoman. Jep, joskus se on tosi aikaisin.
Pakkaan myös aamujuomajauhepusseja mukaan aina ekstraa käsimatkatavaroihin lentomatkoilla vähintään viikoksi koska kerran en tehnyt niin. Matkustin Sansibarille aamujuomat matkalaukussa ja matkalaukkuni ei tullut. Jouduin odottamaan sitä viikon ja voin kertoa että se oli pitkä viikko. Eniten odotin aamujuomaani. Ja ei, en vitsaile. Sanoin silloin Petterille, että en edes tarvitse muuta laukustani, kaikkea muuta ilman pärjään, kunhan saisin aamujuomani. Niin tärkeä se minulle on. Silloin sen tajusin. Ja sen jälkeen aamujuomia on aina vähintään viikoksi ekstraa käsimatkatavaroissa.
Rakastan simpukoita. Ja kiviä. Ja hiekkaa varpaiden välissä.
Rakastan kävellä paljain varpain hiekalla. Rakastan sitä, miten hiekka hieroo jalkapohjia ja miten ihmeellisiä kiviä ja simpukoita rannalta voi löytää ja ihailla. Saatan lähteä kävelylle hiekalle ja yhtäkkiä istua ihmettelemässä kiviä ja simpukoita ja aika katoaa. Maailma on täynnä ihmeitä. Simpukoita katsellessa voi vaan ihmetellä sitä miten voi olla mahdollista, että on olemassa niin täydellisen symmetrisiä luomuksia eri väreissä. Joskus simpukan toinen puoli kimaltaa kuin se olisi pinnoitettu helmiäisellä. Istun hiekalla ja otan simpukoita ja kiviä käsiini ja ihailen niitä. Nekin pysäyttävät minut elämän ihmeeseen.
Uskon yksisarvisiin.
Yksisarvinen on minulle tärkeä voimaeläin. Se symboloi minulle sitä, kuinka toteuttaakseen unelmiaan, toteuttaakseen asioita, joita monet pitävät mahdottomana, on uskallettava uskoa siihen, mitä ei vielä näe. On uskallettava uskoa mahdottomaan tehdäkseen sen mahdolliseksi. Suurin osa ei usko yksisarvisiin koska ei ole nähnyt niitä. Mutta minä uskon. Haluan kulkea omaan suuntaani ja elää omalla laillani, vaikka se herättääkin usein ihmetystä maailmassa ympärilläni, niin kuin yksisarvinen herättäisi ihmetystä hevosten keskellä. Siitä on kyse unelmien toteuttamisessa ja siinä, että luo rohkeasti omannäköisen elämässä. Rakastan sitä, kun saan aina välillä kuvia yksisarvisista mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kun olen tullut kuvan lähettäjän mieleen siitä. Toivon, että samalla tuon mieleen myös unelmat ja sen että mahdollisuuksia on olemassa, kun uskaltaa.
Rakastan positiivisuutta ja positiivisia ihmisiä
Olen se, joka aina valitsee nähdä hyvän ja myönteisen, kaikessa. Uskon siihen, että paskatkin asiat tulevat polullemme syystä, lannoitteeksi entistä paremmalle. Ei, se ei aina todellakaan ole helppoa, mutta olen oppinut että kun valitsee uskoa niin, niin tapahtuu. Uskon siihen, että menemme rikki korjaantuaksemme entistä paremmiksi versioiksi itsestämme. Uskon siihen, että keskittymällä hyvään, sitä tulee lisää. Uskon siihen, että keskittymällä mahdollisuuksiin ja ratkaisuihin, niitä löytää. Tiedän, että kulkemalla sydän auki hyvälle ja ihmeille, niitä tupsahtaa omalle polulle. Tiedän, että se mitä itse annat maailmaan, on sitä, mikä tulee sinulle takaisin. Tiedän, että hyvä lisää hyvää. Ja sitä haluan tässä maailmassa tehdä. Haluan olla roolimalli siitä, että hyvä lisää hyvää. Haluan omalla olemisellani täällä pallolla tehdä maailmasta valoisamman olemalla valo ja näyttämällä miten oman toiminnan kautta valoa voi omassa ja muiden elämässä lisätä. Mielestäni olemme täällä toisiamme varten. Valoina, joiden avulla voi löytää omalle polulleen. Valoina, joiden avulla voi nähdä taas hyvän. Valopilkkuina, joiden avulla voi löytää oman valonsa sen hukattuaan.
Rakastan koiria
Olen se, joka aina pysähtyy rapsuttamaan koiria ja joka voisi istua katselemassa koirien leikkiä ja hukata ajantajun. Olen se, joka juhlissa viettää aikaa koiran kanssa sitä rapsutellen. Olen se, joka tykkää koirista enemmän kuin ihmisistä. Olen sitä mieltä, että koirat ovat enkeleitä maan päällä karvaisessa asussa ja niiden tarkoitus on opettaa meille paljon elämästä. Siitä, miten elää hetkessä. Siitä, miten suhtautua ennakkoluulottomasti ja uskoa mahdollisuuksiin, iloita ja leikkiä aina kun mahdollista ja rakastaa. Minulla on monia ihania karvaisia ystäviä joita olen saanu seikkailuideni varrella mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ja minne ikinä menenkin, saan yleensä aina uuden karvaisen kaverin. Tässä kuvassa on tämän hetken ihan paras karvakamuni Sepe, jonka tapasin kun kirjoitin kirjaani Ranskan vuoristossa. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja käyn hoitamassa Sepeä säännöllisesti. Oma maailman rakkain karvainen ystäväni, Eetu, kuoli muutamia vuosia sitten ja surutyö on edelleen kesken. Eetu tulee aina olemaan sydämessäni. Pikkuhiljaa olen pääsemässä siihen tilanteeseen, että voisin antaa sydämeeni tilaa myös uudelle omalle koiralle. Unelma on syntynyt, katsotaan milloin se tapahtuu.
Â
Tutustu sinua varten luomaani rohkaisuunđź’—
