Eksyksissä oikeaan suuntaan. Muistan aina, kun luin vuosia sitten jostain tuon lauseen ja se kolahti, isosti. Tunsin silloin, kuinka se jotenkin kuvasti juuri sitä oloa mikä minulla oli. Olin eksyksissä, mutta vaikka se välillä juuri silloin elämässäni ahdisti isostikin, silti samalla jossain syvällä sisimmässäni tiesin, että olin eksyksissä oikeaan suuntaan. Luettuani lauseen, oloni keveni ja tunsin sydämessäni pienen liikahduksen. Se jotenkin jännästi auttaa, kun lukee jonkun toisen kirjoittaman ajatuksen ja se on juuri mitä itsekin koet muttet osannut aiemmin sanoittaa sitä ja siksi oli vaikeaa ymmärtää sitä. Kun lukee jonkun toisen sanat jotka kolahtaa omaan tilanteeseen ja siihen mitä itse syvällä sisimmässään tuntee, sitä kokee jotenkin sellaista yhteyttä, ettei ole yksin. 

Sanat ei ole vain sanoja. Sanat, joita sanomme toisillemme ja joita sanomme tai kirjoitamme maailmaan, on merkityksellisiä ja me olemme täällä toisiamme varten, toistemme merkityksellisinä opettajina. 

Toinen lause, tai oikeastaan sana, joka jäi vahvasti mieleeni heti ensimmäisestä kerrasta kun luin sen, on antevasin. Luin sen Elisabeth Gilbertin ihanasta kirjasta: Eat Pray Love (iso suositus kirjalle! Jep, tästä kirjasta on tehty myös elokuva, mutta kirja on ihan eri juttu). Antevasin on sanskriitin kieltä ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”kahden maailman välissä”. En ihan tiennyt miksi, mutta tiesin että se oli juuri se mitä koin, että olin kahden maailman välissä, enkä tuntenut oikein kuuluvani mihinkään. Kirjoitin silloin 13 vuotta sitten 21.11.2011 facebook seinälleni julkaisun: antevasin. Se on edelleen siellä, tarkistin juuri.

Nyt kolmetoista vuotta myöhemmin istun pyörillä liikkuvassa kodissamme joka on parkkeerattuna kukkulalle Sardinialaisen pikkukylän vuoren rinteeseen. Siitä on nyt melkein kolme kuukautta kun luovuttiin kodista Suomessa, myytiin huonekalut ja kaikki turha kertynyt materia ja pakattiin kolmannen kerran elämä autoon. Kolmas kerta toden sanoo, sanotaan. Ehkä se todella on niin. Koska nyt tällä hetkellä voin sanoa, että koen sen kuvastavan juuri sitä mitä tällä hetkellä koen. Kolmas kerta toden sanoi. Olen edelleen antevasin ja edelleen erittäin eksyksissä oikeaan suuntaan. Ja juuri nyt olen juuri siellä missä minun kuuluukin olla. Haluankin olla eksyksissä. Haluankin olla irti, reunalla, antevasin. Tiedän sen vahvemmin kuin koskaan ennen. Tiedän ensimmäistä kertaa vahvemmin kuin mitään, että kuulun juuri tähän, en minnekään ja kaikkialle samaan aikaan. Siihen, missä olen, se on kotini. Olen juuri missä minun kuuluukin olla.

Kun kirjoitan tätä sinulle, näen ikkunasta siintävän turkoosin meren, isot aallot , ulapan ja aution hiekkarannan. Näen vihreän vehreän metsän ja vuoret. Palmut heiluvat hiljaa tuulessa. Kuulen aaltojen pauhun ja lintujen viserryksen. Olen nyt juuri missä minun pitää olla. Seikkailen ja ihailen maailman kauneutta, olen rohkeasti hukassa, mutta oikeaan suuntaan. Olen rohkeasti kuulumatta mihinkään, mutta samaan aikaan kuuluen kaikkialle. Olen oman seikkailuni sankari, etsijä ja eksyjä, mutta kaikista eniten olen elossa.

Olen oivaltanut, että kaikenlainen omistaminen ja materia luo minulle sellaista taakkaa, joka vie pois elinvoimaani. Vähemmän on minulle enemmän. Omannäköinen elämä tarkoittaa minulle tällä hetkellä yksinkertaista seikkailuelämää pyörillä liikkuvalla kodilla talvisin ja yksinkertaista elämää mökillä kaivosta kannettava vesi pesu- ja juomavetenä ja huussi vessana kesäisin. Olen luopunut isosta osasta materiaa, pysyvästä asunnosta ja siitä, että menisin töihin johonkin tiettyyn aikaan johonkin tiettyyn paikkaan ja vaihtanut sen yrittäjyyteen ja seikkailuelämään pyörillä liikkuvassa pikkukodissa unelmiani seuraten työskennellen läppärin avulla niiden asioiden parissa jotka minua innostavat, eli unelmat ja elinvoima. Tämä on minun omannäköistä elämääni nyt. Tämä on sitä elämää, joka saa sydämeni sädehtimään. Tämä on elämän polku, joka syntyy sydämeni sädehdintää seuraten. Minne tämä vie? En tiedä. Mutta tiedän, että olen juuri siellä missä minun pitääkin olla. Tiedän, että minun kuuluukin olla eksyksissä. Eksyksissä oikeaan suuntaan, sydämeni sädehtintää seuraten.

Haluan elää elämääni niin, että sydämeni sädehtii. Uskon, että synnyimme tänne siksi enkä näe järkeä muussa. Uskon, että jokaisella meistä on omat uniikit sydämen toiveet elämästä, joka tuntuu omalta. Ja kun seuraamme niitä, sädehdimme ja osaltamme teemme silloin maailmasta eheämmän. Ja samalla lisäämme maailmaan meille kaikille yhteistä valoa (ja se, ystäväni, ei ole mikään pikkujuttu se).

Ongelma on se, että on olemassa niin monia sääntöjä ja määritelmiä siitä, mitä pitäisi, kuuluisi ja täytyisi. Kun ne ottaa totuuksiksi ja unohtaa sydämensä toiveet, oma valo himmenee ja samalla himmenee maailma.

En usko, että on olemassa yhtä ja oikeaa tapaa elää tätä arvokasta elämää, mutta uskon, että on olemassa oikea ja väärä kullekin meistä. Uskon, että meidän kuuluu kokea asioita, kaikenlaisia asioita, myös pettymyksiä ja vääriä valintoja. Oikeastaan juuri ja varsinkin niitä. Uskon, että jokainen kokemus ohjaa ja opettaa meitä ja matkalla saamme merkkejä suunnasta jota kulkea. Usein kuitenkin ymmärrämme merkit vasta myöhemmin.  Tärkeintä on se, että etenemme, ettemme jää jumiin elämään elämää, joka ei tunnu omalta. Että teemme asioita ja otamme rohkeita askeleita kohti suuntaa joka tuntuu oikealta, vaikkemme edes usein tiedä miksi emmekä varsinkaan mihin se vie. Ei tarvitse tietää mihin se suunta, mihin astuu, vie. Riittää, että se saa sydämesi sädehtimään. Silloin tiedät, että olet oikealla polulla.

Ei tarvitse tietää mihin se suunta, mihin astuu, vie. Riittää, että se saa sydämesi sädehtimään. Silloin tiedät, että olet oikealla polulla.

 

Kun löydät itsesi tilanteesta, että kaipaat muutosta, uskalla kysyä minkä päätöksen tekisit jos ihan ihan ihan oikeasti seuraisit sydäntäsi. Löydätkö pelottavan vastauksen? Se on tärkeä merkki oikeasta. Löysitkö sellaisen vastauksen, joka tuntuu mahdottomalta?

Mitä jos se ei ole sitä?

Minä uskon että sinua ja minua varten on olemassa vaikka mitä mahdollisuuksia kun uskallamme irrottaa normeista. Kun uskallamme ajatella laatikon ulkopuolelle, kun uskallamme irrottaa siitä mitä meiltä odotetaan tai mitä itse odotamme itseltämme siksi, että olemme alkaneet uskomaan tarinaan, joka ei ole meidän. Tarinaan, joka ei saa sydäntämme sädehtimään.

Minulle omannäköinen elämä on sitä, että saan tuntea oloni vapaaksi. Vapauden tunne syntyy minulle siitä, että saan luoda omat aikatauluni ja olla ja elää sydämeni toiveiden mukaisesti unelmiani seuraten ja seikkaillen. Maailma on niin kaunis ja rakastan nähdä maailmaa tämän uniikin elämänmatkani aikana jonka sain lahjaksi kun tänne synnyin. Sain lahjan olla täällä pallolla ja saan kiertää aurinkoa sen kanssa.

Aion elää terveenä ja elinvoimaisena pitkään ja teen sen eteen valintoja joka ikinen päivä. Mutta samalla tiedän, että kenellekään meille ei ole taattu edes huomista. Haluan elää niin, että rakastan elämääni. En näe mitään järkeä siinä, että käyttäisin tämän arvokkaan lahjan jonka sain , näkemättä, kokematta ja tekemättä kaikkea sitä, mikä saa sydämeni sädehtimään. Yksi elämä. Yksi elämä sinuna. Niin arvokas elämä. Mieti nyt, ystäväni, sinä olet ainut sinä. Kukaan muu ei ole sinä eikä tule koskaan olemaan. Sinä olet uniikki pallon kiertäjä jolla on ihan ainutlaatuiset toiveet sydämessä siitä, mikä saa sen sädehtimään. Kun synnyit kanssasi syntyi tänne siemeniä unelmista, joiden potentiaali juuri sinussa on niiden toteuttamiseen. Elämä on sinun. Sinun. Aurinko nousee sinua varten joka ikinen päivä. Joka. Ikinen. Päivä. Ja yksikään päivä ei tule uudestaan. Jokainen niistä on ihan hiton arvokas.

Aurinko nousee sinua varten joka ikinen päivä. Joka. Ikinen. Päivä. Ja yksikään päivä ei tule uudestaan. Jokainen niistä on ihan hiton arvokas.

 

Luin viime vuonna Oliver Burkemanin kirjasta siitä, kuinka meidän elämässä on keskimäärin 4000 viikkoa. (Kirjan nimi on 4000 viikkoa, iso suositus!). Tuon laskukaavan mukaan minun elämästäni on takana jo yli 2000 viikkoa.  Ja vaikka rikkoisin kaavan ja eläisin sata vuotiaaksi on totuus se, että viikkoja tästä hetkestä eteenpäin jäljellä vähän yli 3000. 

Kuinka monta viikkoa elämästämme käytämme odottamiseen? Siirtämiseen? Sitkuttamiseen? Siihen, että toivomme olevamme jossain muualla? Siihen, että toivomme että olisi jo viikonloppu? Että olisi jo loma? Tai että olisi jo eläke ja saisi olla vapaa ja elää niin kuin haluaa?

Luin kerran Voi Hyvin- lehdestä lauseen ”Maanantai on kuin miniuusivuosi, mahdollisuus aloittaa alusta uudelleen”. Repäisin sen irti ja säilytin. Se kolahti. Ja se jäi mieleen vahvasti. Olen aina kokenut niin jokaisesta aamusta, erityisesti maanantaista. Mutta luettuani Burkemanin ajatuksen 4000 viikosta, sai lause vielä ihan uuden merkityksen. Maanantai on uuden elämäsi arvokkaan viikon alku. Huh, se ei ole mikään pikku juttu se. Se on mahdollisuus, uusi viikko jolloin olet elossa. ELOSSA! Heräsit uuteen viikkoon, sydämesi sykkii ja hengityksesi kulkee. Ja sinulla on vaihtoehtoja. Sinä et ole jumissa. Voit tehdä yhden päätöksen ja yhtäkkiä kaikki muuttuu. Voit vaihtaa suuntaa. Voit aloittaa alusta. Voit tehdä ihan totaalisen juonenkäänteen tarinassasi jos haluat. Voit myös jatkaa ihan samalla lailla. Silloin kaikki jatkuu samalla lailla. Ja sekin on enemmän kuin ok silloin, jos se on se miten haluat elämääsi elää.

Omannäköinen elämä ei tarkoita sitä, että sen pitäisi olla jotain ihmeellistä, suurta tai esimerkiksi seikkailua ja asumista autossa niin kuin minulla. Omannäköinen elämä voi olla ihan mitä tahansa. Se voi olla 8 tunnin työpäiviä toimistossa tehden juuri sitä mitä haluaakin tehdä, se voi olla aamulenkkejä aina tutussa ympäristössä ja tanssituntien opettamista iltaisin. Se voi olla mitä vaan! Ei ole kyse siitä, että olisi joku määritelmä olemassa siihen, että nyt elämäsi on oikeanlaista ja nyt tämä viikkosi on todella hyvä ja juuri oikeanlainen viikko. Vain sinä tiedät, mikä on oikea sinulle. 

Se, että minulle se on sitä että olen nyt täällä, seikkaillen, eksyksissä oikeaan suuntaan, heräten mitä erilaisemmista paikoista ja maisemista mutta tuntien olevani kotona, ei tarkoita sitä että se olisi omannäköistä elämää sinulle. Vain sinä tiedät mikä on omannäköinen elämä sinulle. Ja mitä ikinä se suunta onkaan, sitä kohti toivon että teet ratkaisuja ja valintoja ja päätöksiä. Muista, että sinun ei tarvitse tietää tarkkaa päämäärää, riittää, että seuraat sitä mikä saa sydämesi sädehtimään. Mikä tekeminen? Millainen elämä? Kun suljet ihan koko muun maailman mielipiteet ja melun ja esimerkin siitä mitä muut tekee, millaisen elämän haluaisit luoda itsellesi? Millainen suunta tai tekeminen kiehtoo sinua?

Kun suljet ihan koko muun maailman mielipiteet ja melun ja esimerkin siitä mitä muut tekee, millaisen elämän haluaisit luoda itsellesi? Millainen suunta tai tekeminen kiehtoo sinua?

 

Silloin kun on hukassa, usein pystyy löytämään kiinnekohtia siitä, mitä rakastaa. Olen lukuisia kertoja elämässäni istunut alas ja kirjannut ylös asioita joita rakastan.

Listalla on ollut esimerkiksi…

• Rakastan vapauden tunnetta
• Rakastan sitä kun voin tehdä työtä joka inspiroi minua ja kun voin tehdä sitä omilla ehdoillani
• Rakastan herätä uusiin auringonnousuihin uusissa paikoissa.
• Rakastan katsoa kun aurinko nousee ulapalta.
• Rakastan ihailla auringonlaskun värejä meren ja vuorten äärellä.
• Rakastan katsoa kun aurinko laskee ulapalle.
• Rakastan ihailla kiviä ja simpukoita ja kukkia.
• Rakastan kävellä hiekalla paljain varpain.
• Rakastan lukea kiireettömästi inspiroivia kirjoja.
• Rakastan syödä herkullista, yksinkertaista, terveellistä ja kaunista ruokaa.
• Rakastan kukkien tuoksuja.
• Rakastan kävellä luonnossa linnun äänien soidessa taustalla.
• Rakastan istua rannalla ja tuijottaa merelle.
• Rakastan kirjoittaa.
• Rakastan aloittaa aamuni kiireettömästi.
• Rakastan kuvata maailman kauneutta.

Mitä sinun listallasi on?

Muista, ystäväni, että todella moni asia on sinulle mahdollista. Se, mitä rakastat antaa sinulle merkkejä ja vinkkejä suunnasta jota kohti kulkea ja elämästä joka on sinun omannäköistä elämää. Se ei tarkoita, että kaikki olisi mahdollista heti. Mutta jatkamalla samalla lailla kaikki pysyy ihan samanlaisena eikä mikään muutu. Joskus kyse on suurista muutoksista jotka muuttavat kaiken hetkessä. (Esimerkiksi omaisuuden myyminen ja muuttaminen autoon). Mutta elämäntilanteet ovat erilaisia ja usein on tärkeintä ymmärtää se, että pienin askelin pystyt luomaan omannäköisen elämän. Kaikki suuret toteutuneet unelmat koostuvat pienistä askelista. Listaa siis mitä sinä rakastat ja mieti sitten mikä voisi mahdollistaa sen, että saisit elää omannäköistä elämääsi, elämää joka pitäisi sisällään sen mitä rakastat. Älä jää kiinni lokeroihin joihin meitä yritetään laittaa vaan luo askel askeleelta rohkeasti omannäköinen elämäsi. Uskalla aloittaa alusta, uskalla olla aloittelija ja oppia jotain ihan uutta, uskalla lopettaa juttuja, uskalla irrottaa siitä mikä pitää sinusta kiinni. 

Sinun ei tarvitse olla se mikä olit. Voit olla saman elämän aikana monta eriä. Minä uskon, että sinun kuuluukin olla.

Minä uskon, että meidän kuuluu olla eksyksissä, mutta oikeaan suuntaan. Uskon myös, että elämäsi alkaa silloin, kun todella olet antevasin, ja rohkeasti irrotat siitä miten pitäisi täytyisi ja kuuluisi ja sitten sieltä kahden maailman välissä olevalta reunalta suuntaat kohti aitoja sydämesi toiveita toiseen maailmaan, vaikket edes ihan vielä tiedä mihin ne vie. Se on sinun maailmasi, sinun omannäköinen seikkailusi, sinun omannäköinen elämä.

Sinua kannustaen ja sinuun uskoen. Aina.